Halvin ei ole paras – mutta paras on usein halvin

Oikea kysymys ei ole: kuka tekee halvimmalla?
Oikea kysymys on: mitä milläkin rahalla oikeasti saa?

Nimellisesti edullinen toimittaja, joka toimittaa myöhässä, vaatii jatkuvaa ohjausta tai tuottaa teknistä velkaa, tulee loppupeleissä kalliimmaksi kuin laadukasta työtä tekevä kumppani hieman korkeammalla tuntihinnalla. Kokonaiskustannus syntyy toteutuksesta, korjauksista, ylläpidosta ja menetetyistä mahdollisuuksista – ei ainoastaan tarjouksen loppusummasta.

Tärkeintä on, että palvelun toteutus menee maaliin. Oikeanlainen palvelu oikeille käyttäjille. Jos palvelun toiminta tai sisältö ei miellytä, käyttäjä äänestää jaloillaan.

Halpa hinta ei pelasta huonoa lopputulosta

Digitaalisessa kehityksessä halpa hinta voi näyttää hyvältä päätöksentekohetkellä. Se mahtuu budjettiin, näyttää tehokkaalta ja tuntuu perustellulta valinnalta. Mutta säästö katoaa nopeasti, jos lopputulos ei ratkaise oikeaa ongelmaa.

Huonosti toteutettu palvelu aiheuttaa lisätyötä, korjauskierroksia ja turhaa ylläpitoa. Pahimmillaan se hidastaa liiketoimintaa sen sijaan, että veisi sitä eteenpäin. Silloin halvin vaihtoehto ei ollutkaan halpa kehitysloikka, vaan kallis tapa päätyä takaisin lähtöruutuun.

Kokonaiskustannus ratkaisee

Hintaa kannattaakin katsoa kokonaisuutena: Mitä toteutus maksaa nyt? Mitä sen ylläpito maksaa myöhemmin? Kuinka paljon ohjausta se vaatii asiakkaalta? Kuinka nopeasti ratkaisu saadaan käyttöön? Ja ennen kaikkea: tuottaako se sen hyödyn, jota varten se alun perin hankittiin?

Paras ratkaisu ei välttämättä ole se, jonka tarjous näyttää halvimmalta. Paras ratkaisu on se, joka tuottaa tavoitellun hyödyn järkevimmällä kokonaiskustannuksella.

Siksi halvin ei useinkaan ole paras, mutta paras on usein halvin.